Santtu tuli tarhalle kodittomaksi 1.3.2008. Siihen asti se on elänyt samassa perheessä pienestä pennusta asti. Nuorena poikana se on asunut sisällä talossa, perheen muutettua omakotitaloon se kuitenkin pikkuhiljaa siirtyi asumaan ulos koppiin. Muutamia vuosia kului näin ja Santusta kasvoi itsenäinen ja vahva aikuinen koira. Se pärjäsi omillaan tilanteessa kuin tilanteessa. Se ei mielestään tarvinnut, eikä halunnut muiden apua.

Sitten Santun perheeseen syntyi vauva ja Santusta oli aika luopua.
Tarhalle tullessaan Santtu oli heti kuin kotonaan. Sitä ei juuri kiinnostanut vaikka omistajat lähtivät. Se oli vain innossaan kaikista uusista hajuista ja tapahtumista. Alusta asti se söi hyvin ja selvästi viihtyi. Kontaktia siihen ei saanut, muuten kuin ruoka-aikana. Muiden koirien kanssa se oli hyvin dominoiva.
Jo alussa huomattiin Santun ärtyvän helposti jos se ei saanut tahtoaan läpi. Sen kiivastumiset olivat kuitenkin harvinaisia ja ohimeneviä. Se oppi uusia taitoja ja esimerkiksi käyttäytyminen lenkillä parantui huomattavasti. Tyttöjen hajuista Santtu stressaantui ja menetti hetkellisesti yleensä niin pohjattoman ruokahalunsa.

Mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän Santtu piti tarhaa omanaan eikä se kaivannut keneltäkään mitään. Huomio ja rapsutukset sille kelpasivat kun se itse niin päätti, väärällä hetkellä se suuttui. Sen itsenäisyys ja tahto korostuivat koko ajan. Sen kiivastumiset pahenivat ja lisääntyivät. Se alkoi hyökkäillä jos sen tahtoa ei toteltu. Kaikki kieltäminen ja odottaminen oli sille liikaa. 
Reilu viikko sitten Santtu hyökkäsi ensimmäistä kertaa niin, että se pääsi kunnolla puremaan.
Yleensä kynnys ihmisen puremiseen on koiralla erittäin korkea ja kun se kerran ylittyy on sitä vaikea enää korjata. Mikäli puremisen syynä on ollut se, että koira haluaa päättää mitä tehdään ja saada ihmisen toimimaan itseään tyydyttävällä tavalla, on kyse dominoinnista. Tällöin pureminen ei perustu pelkoon, kipuun tai muuhun hyväksyttävään syyhyn.
Santun tapauksessa kynnys ylittyi ja käytös alkoi muuttua pahempaan suuntaan. Me emme enää pystyneet toimimaan sen kanssa normaalisti.
Tilannetta pohdittiin paljon ja alkoi olla selvää, että Santun kanssa ei enää ollut turvallista olla tekemisissä. Meillä alkoi olla vaarallista sen seurassa ja koska vastuu on vielä tässä vaiheessa meillä, emme olisi sitä voineet antaa uuteen kotiin, mikä on kuitenkin perimmäinen tarkoitus kaikkien kodittomien kohdalla.

Tänään 12.8.2008 meidän aikana ensimmäinen koditon koira, Santtu lopetettiin.
Päätös ei ollut helppo, mutta pakollinen.
1817566.jpg